Se kasvaa... ja kasvaa...

Okei. Lupaan, että ensi postauksessa on jotakin muutakin kuin peitonkappaleita. Lauantai, here I come...!

Mutta sitä ennen:

Kahden Nalle-lankarullan kohtalo on tässä

Itse asiassa yllättävän helppo malli muistaa, kun muutaman kerran vain toistaa. Jo parin-kolmen palan jälkeen alkaa malli jo jäädä mieleen. Ainoa hassu piirre on, että tämän kirjan (Muistatko: Melody Griffiths - virkkaa värikästä!) ensimmäinen pylväs tehdään hieman erilailla kuin mitä olen tottunut. Ensin piilosilmukka, sitten ketjusilmukka ja sitten yksi kiinteä silmukka samaan kohtaan kuin piilosilmukka. No, on se "pylväämmän" näköinen kuin kolme ketjusilmukkaa, mutta... ehkä se kolme ketjusilmukkaa on silti ihan yhtä ok?

Ihanaa aaltoilua. En malta odottaa että peitto valmistuu!

Noh. Palojen yhdistely vielä jänskättää. Kuitenkin kymmenen kertaa konstikkaampaa kuin mitä minä kuvittelen. Yritän tällä kertaa virkkaamalla enkä parsinneulalla.

Muotoillako peitto tähän muotoon...?

 Ja myöhemmin pitäisi arpoa kuin päin tämän peiton liittelen. Villi salmiakkikuvio (harmittaisi kyllä tuo uupuva kolmio, en tiedä täytyykö kokeilla säveltää tästä palasta puolikasta?)...

Vai tehdäkö perinteiset?

 ... Vai liitänkö siten kuten helpoimmalta tuntuu? Tässä ei tarvitsisi miettiä vajaita paloja. Mutta onko tämä liian sovinnainen ja tylsä?

Noh. Onneksi on vielä monta palaa aikaa pohtia.

Ciao!